Treeni kerran viikossa ei riitä, ei varsinkaan, kun treeni-intoa on taas vaikka muille jakaa.

Puomitreenari on ahkerassa vielä noin viikko takaperin. Tuolloin treenarissa oli vielä höylätty puupinta ja vauhdin lisääntyessä Ere alkoi luisua treenarin yli. Mies keksi, että treenarin voi pinnoittaa kumispraylla, joka tuo tietenkin lisää pitoa. Näin tehtiin ja lopputulos näkyy kuvassa (kuin myös Eren jäätävä talvitreenitukka). Kumispray toimii hyvin ja ankara kontaktitreeni saa taas jatkua : ).

Viime viikolla poikkesimme DogAntin halliin Liminkaan. Halli on tosi siisti ja lämmin, mutta matkaa täältä Haapavedeltä kertyy sen verran paljon, ettei kys. paikassa tule kovin usein käytyä. Halli on melko pieni, eikä sinne kokonaista rataa mahdu tekemään, mutta treenailuun paikka on mainio. Viimeksi teimme pienen radanpätkän, jossa oli kepit ja puomi. Kepeillä oli toisessa päässä muutama ohjuri. Toistoja tehtiin ehkä kymmenkunta, joista yhden kerran Ere tuli liian aikaisin ulos kepeiltä. Muuten toistot oli priimaa. Mahtavaa, että kotona tehty keppiteeni neljällä kepillä on vienyt keppien oppimista niin paljon eteenpäin!

Puomin alastuloilla koirassa näkyy vielä epävarmuutta pysähtymispaikasta ja välillä koira rääpäisee kontaktin läpi ilman merkkiäkään pysähtymisestä. Sentään pahimmasta eli puomin alastulon puoliväliin pysähtymisestä on päästy eteenpäin. Kaikki joka tapauksessa viittaa siihen, ettei koira edelleenkään ole varma siitä, mitä minä haluan sen tekevän. Tämän vahvisti myös Heli Nuorivuori, joka videoiden perusteella kertoi oman näkemyksensä siitä, miltä tilanne näyttää. Sain myös treenivinkkejä jatkoon. Kiitos Heli avusta!

Viikon päästä koittaa jännä hetki, kun pääsemme Jenna Caloanderin oppiin Jyväskylään! Vähän alkaa jo perhosia pörrätä vatsan pohjassa. Ihan mahtavaa päästä kuulemaan ja näkemään, miten agilityn huiput homman tekee. Jännää, mahtavaa, kivaa, apuva : )

Terveisin

Emäntä ja nörtti-Erkki nykyisessä lempparipaikassaan