No niin, pari viikkoa on vierähtänyt elämäni ensimmäisistä virallisista agilitystarteista. Kisojen jälkeen alkoi hulluakin hullumpi koko perheen sairasteluputki, johon liittyi sitkeätä flunssaa ja mahatautia. Elämä muistutti taas oikein pohojammaan kautta, mikä elämässä on oikeesti tärkeää. Tässä ajassa on ehtinyt hyvin pureskella sen, mitä kisoissa tapahtui ja miksi. Seuraavassa lyhyt yhteenveto.

Tuloksena 3 x hyl.

Hyvää:

• ihan älytön vauhti
• kontaktit (hyvät pysähdykset alastuloille)
• imutti putkiin vaikka kilometrin päästä
• ei ongelmia muurilla tai renkaalla

Huonoa:

• oma ohjaus (käsi-silmä-jalka-aivo-yhteistyö ei pysyny koiran vauhdissa mukana)

• kepit (1/3 onnistunut suoritus alusta loppuun)
• startista karkaaminen
• ohjattavuus (+ putkien vetovoima vastustamaton)
• kehänlaita käyttäytyminen (hirveetä kiljuntaa kun näkee toisia radalla)
• häiriöherkkyys (pysähtyi monta kertaa radalla vaan katselemaan, mitä muualla tapahtuu)
• lentokeinu eka radalta (täyspysähdyksestä juoksi keinun läpi, mitäs ihmettä?)

Yhteenvetona voi todeta, että miinuksia on enemmän kuin plussia. Isona plussana on se, että koira tekee näköjään kisoissa ihan yhtä hyvät alastulokontaktit kuin treeneissäkin. Iso iso miinus on koiran häiriintyminen kisatilanteessa. Tälle asialle täytyy ehdottomasti alkaa tehdä jotain, ennen kuin on järkeä lähteä kisoihin uudestaan.