Vissiin muutama viikko sitten Oulussa järjestettiin agilityn koulutusohjaajakurssi. Olimme siellä Eren kanssa harjoituskoirakkona. Päällimmäisenä reissusta jäi taas kerran mieleen Eren häiriintyminen muista koirista. Ja miten masentavaa se onkaan nähdä, että se pieni potentiaali joka meissä on, valuu hukkaan, kun koira ei pysty häiriön vuoksi tekemään töitä…. äh. Taas on sitten itsetutkiskelun paikka. Miten tähän päädyttiin ja ennen kaikkea, miten tästä ongelmasta päästään eroon. Kisoihin ei motivoi lähteä, ennen kuin asialle on ainakin yritetty tehdä jotain.

Ratkaisua ei ole ihan helppo löytää, sillä ongelma on selvästikin aika syvässä. Koira on nyt kolme vuotta. Luulin jo, että olemme menneet asiassa eteenpäin. Monet möllikisat päästiin jo ilman ainuttakaan pysähdystä kesken radan. Virallisissa kisoissa homma lässähti kuin pannukakku. Animagi-areenalta oli poistettu näköesteet ja kisakenttä oli rajattu rauta-aidoilla. Ja niinpä sitten sattui, että vuoromme koittaessa hallin päässä meni bortsu keppejä. Eren keskittyminen siirtyi sinne hallin päähän ja suorittaminen oli kammottavaa tahmomista: pari estettä ja pysähdys ja taas pari estettä vähän sinne päin ja taas täyspysähdys. Vika ei ole Animagi-areenassa, vaan meissä. Oikeastaan tämä oli ehkä parasta, mitä saattoi tapahtua? Nyt jo eka kisoissa törmäsin siihen asiaan, joka olisi tullut joka tapauksessa vastaan ennemmin tai myöhemmin. Enpähän äitynyt kuvittelemaan liikoja : ).

Ongelmien taustalla ovat todennäköisesti ainakin hallinnan puute ja liian vähäinen häiriö omissa treeneissä (tai se, ettei häiriötä ole treenattu tarpeeksi). Ensi töikseen aloin opettaa koiralle ”jätä” käskyä. Oli aika helppoa saada koira jättämään herkut tai lelut ottamatta. Myös heiluvat lapiot ja harjat Ere jätti rauhaan muutaman toiston jälkeen. Jopa meille tulevat vieraat ovat saaneet tulla, olla ja mennä melko rauhassa eli jätä käsky toimii myös silloin. Mutta se aksa. Sanotaan vaikka, että tämä juttu vaatii vielä aika paljon töitä. Toisaalta aksaavan koiran kanssa maneesissa olo on Erelle vaikeaa (vrt. kisoissa oman vuoron odottaminen) ja toisaalta töiden tekeminenkin on vaikeaa, jos maneesissa on toinen koira. Paikallaan oleva tai tokoa tekevä koira saattaa vielä mennä aika kivuttomasti, mutta jos kentällä on toinen aksaava koira… Ere pysähtyy kesken radan aina jossain vaiheessa. Melkein kaikki keinot on jo käytössä. Katsotaan mihin asti ne kantavat. Jos asia ei omin neuvoin ratkea, on aika kutsua apuun joku, joka keksii konstit.

Tänään me päästiin Eren kanssa pitkästä aikaa oman porukan maneesi-treeneihin. Tehtiin mukavaa radanpätkää. Keinut oli ihan kelvollisia ja keppitoistot meni loppuun asti. Pari sisäänmenovirhettä ja pari PYSÄHDYSTÄ kesken keppien, kun toisen koiran kyttääminen vei voiton omasta tekemisestä. Eli ihan sitä ihtiään päästiin reenaamaan, mitä pitikin : ). Tästä se siis lähtee, matka koiraan, joka suorittaa radan alusta loppuun, ilman ajatuskatkoja.