Möllikisakokemuksen perusteella sain vaan vahvistusta sille, minkä jo tiesinkin: lähdimme virallisille kisakentille liian aikaisin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis : ). Mutta koskapa tämän tiedän, suhtaudun kisauramme avaukseen tilanteen vaatimalla rentoudella. Ei siitä kisakokemuksestakaan haittaa ole.

Otimme möllikisoissa yhden hyppärin ja kaksi agirataa. Hyppärillä kepit piti uusia molemmista päistä. Yritin ohjata kepeille vähän liian kaukaa, vaikka olisin ihan hyvin ehtinyt lähemmäskin. Koira ei tiennyt, mihin piti mennä ja juoksi kepeistä ohi. Loppupäästä karkasi putkelle, joka ei ollut edes seuraava este, mutta makiasti tyrkyllä kyllä. Mutta sitten tapahtui jotain mitä en osannut odottaa, nimittäin Ere juoksi muurin OHI. Ja tämän se teki joka ikisellä radalla, kunnes kolmannella vasta oikeesti tajusin, ettei koira tee sitä vahingossa vaan se ei halua/uskalla, tai mitä ikinä, mennä siitä. Kolmannella radalla sitten pysäytin radan teon ja kävin ottamassa muurin. Mikä lie härö ollut. Osaanpahan treenata asiaa kotona, ettei tarvitse (toivottavasti) virallisiin mennä tätä ihmettä toteamaan!

Agiradoilla toisella kerralla sorsittiin keppien sisäänmeno, joka ei ihan helppo ollutkaan. Keinu meni eka kerralla lennoksi ja toinen jotain sinne päin. Perskele. Juurikin edellisellä viikolla kävin treenaamassa keinua Ylivieskassa ja suorituksen piti olla ok. Myös Dogantin hallitreeneissä muutama viikko sitten keinu vaikutti ihan hyvältä. Ilmeisesti kisavireessä jarrut vaan löyty liian myöhään. Huoh… onneks ei käyny mitään.

Hyvät asiat oli A:n ja puomin alastulot, joihin koira pysähtyi joka kerta. Kerran Ere lähti ilman lupaa puomin alastulolta. Starteissa koira pysyi paikoillaan ja lähti luvan saatuaan. Koira suoritti (muuria lukuun ottamatta) rataa ihan hyvin eli meni sinne minne ohjaus vei. Huono asia on ensinnäkin se, että mun ohjaus on välillä ihan surkeaa. Ohjaan ihan liikaa seuraavaa estettä sen sijaan että miettisin, miten voin kertoa radan jatkumisesta. Nopealla koiralla ohjaaminen ja ajoitus (tai sen puute) korostuu. Ohjaamisen parantamisessa on ihan hirveesti tekemistä.  Huono asia on myös Eren älytön reuhaaminen omaa vuoroa odottaessa. Se vetää itsensä ihan mahdottomille kierroksille, kun näkee toisten tekevän aksaa. Tälle asialle ois pitänyt tehdä jotain jo kauan sitten. Ehkä seuraavan koiran kanssa osaan puuttua tähän aikaisemmin. Ei liene Erenkään kanssa liian myöhäistä yrittää asiaan puuttua, mutta viikossa ihmettä ei tapahdu, joten meni jo. Koitetaan pärjätä. Räyhääminen on pahentunut ajan myötä ja nyt huuto on jo korvia huumaavaa. Jes, mahtavaa.

Tänään kävin ottamassa monta kertaa toistoja keinulla. Ilmeisesti lennokkaiden keinujen jälkeen keinu on nyt sitten vähän pelottava. Minulla ei ole harmainta hajuakaan, miten suoritukset lauantaina menee. Että tästä on hyvä lähtee. Kylläpä vissiin. Luottavaisin mielin eteenpäin (ja oliko pakko olla niin hätähousu, että ilmotin koiran kisoihin just nyt).