Viimeiset maneesitreenit on takana. Tarjolla oli harvinaista herkkua, kun entinen paikkakuntalainen kolmosluokan shelttiohjaaja Maiju kävi vetämässä meille treenin. Harvinaista herkkua ohjatut treenit todella ovat. Meidän porukka on paikkakunnan ”agilitykerma”, joten omalla porukalla tahkotaan vuodesta toiseen ja sen vuoksi koko agilitytouhu tallaa enempi vähempi paikallaan. Tottakai olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on toisemme, mutta jokainen harrasta ymmärtää, että ulkopuolista apua tarvitaan, jos halutaan edetä. Ensi kesälle olemme kysyneet paikkakunnalle puolenkymmentä kouluttajaa. Aika näyttää, moniko koulutuspäivä toteutuu. Mukava, erilainen kesä tulossa joka tapauksessa : ).

Viimeisissä, Maijun vetämissä maneesitreeneissä tajusin yhden asian, nimittäin miksi kontaktien alastuloille on tullut taas epävarmuutta. Niin kauan kaikki meni hyvin, kun vaadin Ereltä jokaisella kontaktin alastulossa samanlaiset 2on2off alastulon, luonnollisesti. Koira tiesi hyvin, mitä ”alas” tarkoittaa. Joku aika sitten aloin keinulla antaa koiran jäädä kokonaan kontaktille, ettei tule tällejä mahaan kovemmassa vauhdissa. Muuta ei sitten tarvittukaan eli koira on taas pihalla siitä, mitä käsky ”alas” tarkoittaa. Ja tämänkin tajuamiseen tarvittiin se ulkopuolinen treenien vetäjä, että ymmärsin, mikä mättää. Nyt asia on päivänselvää. Aion koittaa nyt sitten sellaista strategiaa, että pidän puomin ja A:n käskyt ennallaan (koske, alas), mutta käytän keinulla vain käskyä ”keinu” ja jätän ”alas” käskyn kokonaan pois. Oletettavaa on, että Ere on jonkin aikaa epävarma siitä, mitä alastulolla pitää tehdä, kun käskyä ei tule ja vaarana on se, että koira jää keinun alastulolla liian ylös. Ongelmaa pahentaa se, että Ere on keinulla jo valmiiksi vähän epävarma ja nyt käskytyksen muuttuminen voi siis aiheuttaa lisää epävarmuutta. Pitää seurata tilannetta muutamien treenien ajan ja päättää sitten, täytyykö keinun alastulolle ottaa joku oma käskynsä. Toivottavasti ei, koska kaikki turhat käskyt pitäis mieluummin saada riisuttua pois.

Treenien valopilkku oli kepit, jotka sujuivat hienosti. Kotona oleva täysi keppisarja on  tehnyt tehtävänsä ja varmuutta on tullut mukavasti lisää. Saan jo sooloilla jonkin verran sivuilla ja edessä ja silti koira tekee kohtuullisen hyvällä varmuudella kepit loppuun. En tarvitse käyttää enää ohjureita juuri ollenkaan.

Parin viikon päästä ulkokenttä on todennäköisesti jo niin sula ja kuiva, että pääsemme todenteolla treenihommiin. Ja meidän prioriteetti numero yksi on tietenkin häiriö, häiriö, häiriö. Erelle on tulossa todella omituisia treenejä lähiaikoina :D.