Eren kanssa on tehty melko ahkerasti häiriötreeniä, vaihtelevin tuloksin. Kepit alkaa olla jo aika hyvät (kärsii irrottautua ja vaihtaa puolta aika hyvin treeneissä), keinu toimii nyt myös ihan mallikkaasti, puomin alastulokontaktissa on vielä tekemistä ja Aa:n alastulo on ajoittain hidas (luultavasti miettii oikeaa paikkaa ja hidastelee siksi).

Ilmoittauduimme siis Raahen kisoihin ja kävimme ottamassa agiradan ja hyppärin. Tuloksena 5 vp ja hyl. Ihan hyvä fiilis oli mennä. Agirata oli helppo, mutta mähimme sen ihan pöljällä virheellä: koira juoksi yhden hypyn ohi. En tiedä edelleenkään, mikä tarkalleen ottaen meni siinä kohdassa pieleen. Käytin taas mulle tyypillisesti nurjaa kättä paikassa, jossa ei olis tarvinnut ja siitä (työnnöstä) huolimatta koira juoksi esteen ja minun välistä. En käsitä. Ehkä sotkin koiran pöljällä ohjauksella, ehkä koiralla oli kiire seuraavalle esteelle ja se oli niin menossa, että yksi este jäi välistä, ehkä minä omalla jännityksellä jotenkin hätäännytin koiran. En tiedä, mutta luultavasti kyseessä on joka tapauksessa kisaamisen alkutaipaleen lapsus, jolle järkevän selityksen löytäminen on mahdotonta. Kisakokemus on vähäistä, yhteistyö on hiomatonta ja treenimäärät kuitenkin sen verran pieniä, että rutiinia puuttuu ja kaikkea voi sattua.

Toisella eli hyppärillä taisin jo luovuttaa, ennen kuin lähdin radalle. Radassa oli vaikea keppikulma enkä uskaltanut vielä lähteä kokeilemaan keppikikkailuja kisatilanteessa. Niinpä keppien molemmat päät epäonnistui (väärin sisään ja kepeiltä karkausyritys putkelle), rytmi sekosi ja olin putken jälkeisellä muurilla myöhässä. Koira juoksu muurin ohi ja kerkesi hypätä seuraavaan esteen. Muurin ohitus saattoi osittain johtua myös siitä, että se on ollut Erellä epävarma, mutta itsekin juoksin esteen takana koiran tullessa putkesta ulos ja liike veti esteen ohi. Elämä on.

Kaiken kaikkiaan Raahe oli mukava kisapaikka meille ”häiriöongelmaisille”, koska kenttä oli aidattu kunnon rautaverkkoaidoilla ja yleisö oli kentällä vain kahdella sivulla. Häiriöongelmaa meillä ei tällä kertaa ilmennyt ollenkaan (JES!). Muutenkin fiilis oli hyvä ja pystyin hallitsemaan hermot kisatilanteessa melko hyvin. Parin viikon päästä onkin jo seuraavat kisat, kun ilmoitin Eren KAS:in kisoihin Virpiniemeen. Siellä ei sitten varmaan aitoja ole ja häiriötäkin on ihan eri tavalla tarjolla. Ei auta kuin mennä tulta päin. Miten tässä muuten edetään, jos ei ongelmia kohtaamalla J